Talousideologinen syrjintä tulee poistaa toimeentulotukilaista

Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmä poistaa kaikesta lainsäädännöstä kaiken talousideologisen syrjimisen. Ennen kuin olemme niin pitkällä, voimme poistaa yksittäisistä laeista räikeimpiä talousideologisen syrjnnän muotoja. Tässä kirjoituksessa tunnistamme toimeentulotukilaista erään talousideologisen syrjinnän muodon ja esitämme, kuinka se tulee sieltä poistaa.

Toimeentulotukilaki nähdään usein pelkästään heikoimpia auttavana lakina. Se voidaan nähdä myös toisin.

Ennen kuin mennään pidemmälle, laitetaan muistiin kaksi asiaa:

• Palkkiota vastaan työn tekeminen on osa muutamaa eri talousideologiaa; esimerkiksi markkinatalouden talousideolgiaa.
• Työn tekeminen niin, että ei ota siitä vastaan minkäänlaista palkkiota, on osa muutamaa muuta eri talousideologiaa; esimerkiksi Resurssipohjaisen talouden talousideologiaa. 

Suomen valtion mukaan on täysin ongelmatonta, että käytetään taloudellisia painostuskeinoja ihmistä kohtaan (uhataan toimeentulotuen perusosan alentamisella ja lopulta myös ihan oikeasti alennetaan sitä), jotta ihminen saataisiin tekemään työtä palkkiota vastaan tai edes etsimään sellaista työtä.

Yhdessä tapauksessa tässä kyse olisi täysin tasa-arvoisesta, ymmärrettävästä ja hyväksyttävästä toiminnasta ja toisessa tapauksessa taas talousideologisesta syrjinnästä ja painostuksesta, jota ei voida hyväksyä.

Hyväksyttävästä toiminnasta tässä olisi kyse silloin, kun uhkailun ja alennetun perusosan kohteena on ihminen, jonka talousideologia on esimerkiksi markkinatalous ja joka periaatteessa haluaa ja pystyy tekemään työtä palkkiota vastaan, mutta jostain syystä on ajautunut aikaansaamattomuuden tilaan ja omasta mielestäänkin tarvitsee pienen potkaisun persauksille, päästäkseen liikkeelle, joko kohti työtä, josta saa palkkion tai kohti sairaspäivärahaa tai -eläkettä.

Mutta entäpä, jos tässä tilanteessa ihmisen talousideologia olisikin sellainen, että hän haluaisi tehdä työtä ilman palkkiota? Minkälaisesta tilanteesta tässä silloin olisi kysymys? Sellaisesta, missä Suomen valtio käyttää painostustoimia – taloudellisella väkivallalla uhkailua ja taloudellista väkivaltaa – kansalaistaan kohtaan, saadakseen tämä toimimaan valtiojohdon talousideologian mukaan ja vastoin ihmisen omaa talousideolgiaa.

Kun halutaan poistaa toimeentulotukilakiin sisältyvä talousideologinen syrjintä, tulee siitä poistaa mahdollisuus alentaa toimeentulotuen perusosaa niiltä ihmisiltä, joiden talousideologiaan kuuluu se, että he haluavat tehdä työtä niin, että he eivät ota siitä vastaan minkäänlaista palkkiota ja jakavat työn tulokset tasapuolisesti kaikkien kanssa ilman rahaa tai minkäänlaista vaihdantaa.

Perusosan alentamismahdollisuus voidaan nykyisenlaisenaan jättää sellaisille ihmisille, joiden talousideologia on markkinatalous tai muu vastaava, johon kuuluu palkkiota vastaan tehtävä työ. Tällöin tämä toimeentulotukilain kohta ei ole talousideologista syrjintää.