Raha ei ole arvon mitta – eikä arvoa ole edes mahdollista mitata (osa 3)

Kukaan ei tuota kaikkea tarvitsemaansa yksin. Jokaisen ihmisen hyvinvointi syntyy lukemattomien ihmisten lukemattomien toimintojen yhteistyönä. 

Ruoan tuottaminen, veden tuottaminen, lääkärin työ, tien rakentaminen, siivoaminen, lasten tekeminen, lasten hoitaminen, oppiminen ja opettaminen, pari,- ystävyys- ja kaverisuhteet, toinen toisemme auttaminen, lukeminen, liikkuminen, nukkuminen, kävelemään opetteleminen jne. ovat kaikki välttämättömiä; jos otat yhdenkin näistä pois, hyvinvoiva yksilö ja yhteiskunta, jopa koko yksilö ja yhteiskunta lakkaa ennemmin tai myöhemmin olemasta.

Tätä lukemattomien ihmisten lukemattomien toimintojen yhteistyönä syntynyttä hyvinvoinnin kokonaisuutta kutsutaan usein kakuksi.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että ainoa oikeudenmukainen tapa jakaa tuo yhteisesti tuotettu hyvinvoinnin kakku on se, että mitattaisiin, kuinka paljon kukin ihminen tuottaa hyvinvointia tuohon kakkuun ja tämän jälkeen jokaiselle jaettaisiin siitä sellainen pala, joka vastaisi hänen siihen tuottamaansa osuutta.

Yksittäisten ihmisten yksittäisten toimintojen suhteellisten osuuksien selvittäminen hyvinvoinnin kakun kokonaisuuden synnyssä on kuitenkin mahdotonta. On mahdotonta mitata, laskea tai muutoin loogisesti päätellä, kuinka monta sairaanhoitajan työtuntia vastaa yhtä lääkärin työtuntia, kuinka monta lääkärin työtuntia vastaa yhtä siivoojan työtuntia, kuinka monta siivoojan työtuntia vastaa yhtä siltainsinöörin työtuntia jne.

Niinpä koko yhteisesti tuotetusta hyvinvoinnin kakusta ei voida myöskään jakaa kenellekään sellaista palaa, joka vastaa hänen osuutta sen tuottamisessa. Ei vaikka tämä toive lienee monen ääneen lausumattomana ajatuksena taustalla silloin, kun ihmiset puhuvat tuon "kakun oikeudenmukaisesta jakamisesta" ja siitä, että "jokainen saisi työstään ansaitsemansa palkkion".